Se ei ole tälläkertaa kalipeeri vaan mittariin napsahtanut ikävuoteni. Mainittakoon, että kolmekasihan on 0,38 * 1 tuuma= luodin halkaisija. Nonih, -aika hiljaista oli. Tai kävinhän minä päivällä salilla, sitten kaupassa, pesin pyykkiä, kävin uudelleen kaupassa ja sitten vielä vajaan tunnin lenkillä. Ennenkuin vuorokausi vaihtui, piti päästä vielä juomaan synttärikahvit, jotka olin luvannut tarjota itselleni. Piti saada vain vanhan herran olemukselle sopivaa seuraa. No kävin sitten noutamassa erään parikymppisen yliopistotytsyn jousille, kun en valmiita tohtoreita tavoittanut. Ja valmiit maisterisnaisetkin ovat kaikki tuntemani sellaiset varattuja, niin päädyin tähän valintaan. Ihan hyvä synttäripäivä, -lahjankin sain ennakkoon.
| ma | ti | ke | to | pe | la | su |
|---|---|---|---|---|---|---|
| « maa | kes » | |||||
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | ||
| 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 |
| 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 |
| 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 | 26 |
| 27 | 28 | 29 | 30 | |||
iisi sanoi:
on huhtikuu 9, 2009 at 12:07 ap
Niinpä tietysti, joskus unohtamisen lahja on siunaus. Ei kuitenkaan tässä tapauksessa. Onneksi sait etukäteisen.
Saa kai tässä iässä jo unohdella, kun kuopuskin on vaikka kuinka vanha.
Voihan vielä koittaa aika, jolloin soitan joka päivä onnitellakseni sinua syntymäpäivän johdosta ja lupaan laittaa tilillesi merkittävän rahasumman.
Jonka tietysti unohdan, kun en muista tilinumeroa. En sinun enkä omaani.
Siihen menee kuitenkin sen verran vuosia, ettet sinäkään muista sellaisia pikkujuttuja. Ja riitelemme siitä, kumman vuoro on työntää esikoisen pyörätuolia. Kun ne lapsenlapsenlapsetkin kärttävät omaa vuoroaan.
Työntäköön omia isiään!
JigSaw sanoi:
on huhtikuu 9, 2009 at 8:32 ip
No vaihtuu nuo vuodet ilman sen suurempia maanjäristyksiäkin. Nuori tuleva maisterineito sen sijaan pysyi kelkassa, vaikka ikävuosi raksahtikin mittariin. Ilmeisesti olen niitä miehiä, jotka saavat uskottavuutta vasta lähempänä neljääkymmentä ikävuotta(heh heh…), -tai sitten vain oma harkintakyky alkaa valskata kuin seula.