Nousin ylös poikkeuksellien aikasin, -siinä kahdeksan aikoihin. En siinä sen kummempia sitten hoohaillut kotosalla, vaan lähdin viereiselle kartanolle, minne laskujeni mukaan on n. 180 askelta. Kun avasin kartanon raskaan antiikkioven, silloin se tapahtui. Näin edessäni aamuschäferin, joka iloisesti tervehti minua pitkällä kielellään. Annoin sen nuolla kämmenselkääni ja polvistuin sen pitkänomaisten kasvojen eteen. Se yritti lipaista kasvojani, mutta sain viimehetkellä väistettyä. Niin suuri kieli naamalla herättää aika pelonsekaisia tuntemuksia, joten annoin sen vain varjo-nuolla turpaani. Hetken toisiamme ihmeteltyämme jostain syvältä koiran rintamuksista alkoi kantautua syvää, melankolista urinaa. Kai se halusi takaisin omaan rauhaansa tai mitä lie mietti valtavien korviensa katveessa.
| ma | ti | ke | to | pe | la | su |
|---|---|---|---|---|---|---|
| « lok | huh » | |||||
| 1 | ||||||
| 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 |
| 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 |
| 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 | 22 |
| 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 | 29 |
| 30 | 31 | |||||
iisi sanoi:
on maaliskuu 27, 2009 at 12:28 ap
Suuret tähdet jakavat nimikirjoituksiaan vain hetken, sitten he vetäytyvät omiin oloihinsa suunnittelemaan suuria. Schäferit ovat juuri heitä – tai ainakin niin luulevat.