Puiston yllä puihin valuva kuu
paistaa sinikasvoisia puudutettuja
varisevin maalein värjätyihin penkkeihin
jääneitä ihmisiä
samaisen päivän riisit nokkinut pulu
saanut jo keskikaupungin parhaat paikat
myrkytettynä maha puhki
riisit ja makkarat sekaisin
kiireen peittämällä kalliilla asfaltilla
kun niitä edelleen on liikaa
vaikka niille myrkkyä kuinka kylvää.
Kuinka olivat he täällä, tuskin tiesi itsekään
Laiha käsi pilkkoi jäätä, tietä syvään pimeään
Saharasta kulkee tuuli, leijonat tuo mukanaan
Kadulla ei kulje kukaan, luota mieheen sokeaan
Naulakoista naulat poikki, takit alla viidakon
Asukkaista vapaat huoneet, piha sisään tullut on
Hihaan pyyhki otsan kerran, jätti jäljen verisen
Hikoilla ei enää voinut, tukki tomu uomat sen
