Nahkeasti oravainen, makaa taukohuoneessansa. Tuli vanha suomalainen laulu mieleeni..Onpi työ alkanut osoittamaan arjen merkkejä; silmät lupsaa ruokailun jälkeen ja töihin meno on kuin nahkaisen ankkalauman viimeinen marssi. Mutta eihän siinä mitään, -mentävä on. Oikeastaan työ on sinällään instituutio, jonka logoksi kävisi hyvin nahkea ankka tai jotain.
| ma | ti | ke | to | pe | la | su |
|---|---|---|---|---|---|---|
| « elo | lok » | |||||
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 | |||||
iisi sanoi:
on syyskuu 10, 2008 at 1:24 ap
Oletpa siis tavoittanut työnteon filosofisen ytimen ja päässyt kiinni siihen todelliseen elämään, jota ihmisten enemmistö vaivoin sietää. Mutta elanto on ansaittava raatamalla, kun muuta ei keksi.
Eihän se ole kuin kolmasosa elämästä. Nukkuminen vie sen toisen kolmanneksen. Vielä jää päivästä melkoinen limpunsiivu hölmöillä mielensä mukaan.
Elämässä ei ole tärkeintä purjehdus eikä puutarhan hoito, vaan tasainen rytmi: 60/min.
pazi-i-j sanoi:
on syyskuu 10, 2008 at 9:12 ap
Nahka-ankat sorron yöstä nouskaa…
iisi sanoi:
on syyskuu 28, 2008 at 12:18 ap
Hei, vieläkö ne silmät aamuisin lupsavat?
Yhäkö susulien korvat lerppuvat, vai ovatko urheasti tanassa?