JigSaw

Tälle sivulle tapahtui jotain kummallista. Ilmeisesti jokin korkeampi voima Siriuksessa tai jotain pyyhkäisi sen pois. No sitä olin kertomassa, että karaokea on laulettu ja kaikkein parhaiten sujuvat kappaleet “Vain Rakkaus” ja “Et voi tulla rajan taa”. Iron Maidenia tuli laulettua ja sen sanon, että se on ammattimiesten puuhaa. Enhän minä osaa lentää reittikonettakaan ja Dickinson osaa. Joitain Brucen maneereita sain sujautettua lauluihin ja niistä sitten meinasi kurkku tulla erityisen kärheäksi; eli väärä tekniikka. Sitten sellainen Dead Metal-urina sujuu hyvin kun sen mikillä tekee, mutta sekin rapii kurkkua. Sellaiset nahkalassiemaiset kappaleet ovat enemmän minun heiniä.

Yritin selvittää äsken tanskandoggien värimäärityksiä ja niihen liittyviä koodistoja. Ei kuitenkaan ollut mitään napakkaa. Sen verran, että “tiikerijuovikas” kuvaa raidallista doggia. On niitä keltainenkin ja sitten sellainen tummasävyinen. Saksanpaimenkoirien korvat muistuttavat hämmästyttävän paljon lepakkoa l. nahkhiirtä. Siis kaksi eläintä yhdessä koirassa, tai tarkemmin ottaen kolme, jos nahkhiir olisi juuri pyydystänyt vaikkapa vaivaishiiren.

Uuraisilla oli kaunista. Kuin olisi pudonnut keskelle maalaiskomediaa, missä nuoriso pyörii mopoilla koulunpihassa lomallakin, metsänreunasta raikaa haitarimusiikki, on maitolava ja kioskin edessä aina olemassa ollut juopontapainen vetää horkkaisin elein Hotapulveria ja välikaljaa. Sitten vielä se hölmöilevä kunnanjohtaja ja siveetön pappi. Niitä ei siis ole varmasti Uuraisilla. Siitä syystä, että Uuraisten kunnan asiat hoitaa nainen ja valtionkirkko ei liity millään lailla pappien vapaa-ajan puuhasteluihin. Eikä näissä jokamiestenkirkoissa ole edes kuoripoikia. Ja jos pappi touhuaa jotain kirkkokuoron suhteen, voidaan puhua lähinnä käsitteistä “nekrofilia” ym….Lähimmäisenrakkautta yhtäkaikki.

Olen erään kaverini kanssa miettinyt jonkin aikaa sopivaa sijaintia Nahkhiiren ja Lepinkäisen Temppelille. Takakeljossa olisi sopiva järvenrantapaikka. Sieltä luultavasti alkaisi myös Nahkhiiren ja Lepinkäisen Viimeinen Taistelu, mikä käytäisiin Kotalammesta nousevan Atlantiksen Kultaisilla Kaduilla. Sen taistelun jälkeen ihmisten ei tarvitsisi muuta kuin ojentaa puinen veitsensä ja vuolla pitkiä lastuja kultaa. At-Land-of-Ice eli Atlantis on siis monessa saagassa mukana, samoin kuin Lepinkäinen. Nahkhiir taitaa päästä völjyyn ensimmäistä kertaa. Kuka kehtaakaan väittää, että olisin ollut joutilaana. Käyttämättömät aivot ovat paholaisen työpaja, -ne saa siis käyttöön kehittelemällä mielipuolisia saagoja tuleville polville.

Huh hui, huomenna olisi treffit Uuraisilla, että sinne asti ajaa pitäisi. No näkee senkin paikan pitkästä aikaa, -ainakin kerran….

Kun liikkuu näin loppukesästä luonnossa, voi nähdä ja kuulla, kuinka nahkhiir lentää ohitse. Se ilmestyy tiheistä latvustoista, menee ohitse lähes äänettä ja sen näkee vasta kun sitä ei enää kunnolla eroita. Silloin sen tietää, olet ollut lähellä nahkhiirtä. Nahkhiir on tietenkin lepakko, ilmisu on vain lainattu vironkielestä, siellä tunnetaan sellainenkin viittamies kuin “Nahkhiirmees.”

Nahklassie on sitten taas aivan oma tarinansa. Nahklassien huomaa herkemmin, vaikka niitä niin harvoin näkeekin..