JigSaw

Tulin tänään eli eilen illalla kaupungilta 3.5 tuntia kestäneeltä kahvitteluhetkeltä. Ajoin vakiokauppani pihaan ja mitäs kummaa: kaupan ovenvieressä oli schäfer ja vieläpä jotenkin tutunnäköinen. Kutsuin sitä varovasti Pinjaksi, mutta schäfer vain hieman vilkaisi minua. En arvannut mennä sitten työntämään sormiani sen kuonoon, -esimerkiksi. Kaupan sisällä näin ihmisen, josta päättelin, että kyseinen schäfer oli sama schäfer, jonka näin edellisessä kirjoituksessani. Se oli siis ainoa schäfer koko kaupungissa kahden vuorokauden sisällä. Juttelin schäferin kanssa hetken ja se armeliaasti lahjoitti minulle yhden nuolaisun naamaan. Päiväni oli täydellinen. Schäferin nuolaisu on arvokkaampi kuin vasullinen ykkösluokan kananmunia.

Tekstissä ilmenevät kieliopilliset lapsukset, kuten tautofonia, johtunee halusta höpistä koirista jopa kieliopillisten perhosten alasampumisen uhallakin.

Tutustuin sellaiseen Pinja-nimiseen schäferiin. Se on erinomaisen ystävällinen, eikä se lähde karkuun, kun sitä yrittää taputtaa. Olen kahtena päivänä käynyt tuossa naapuritontilla etsimässä sitä koiraa, mutta ei sitä ole näkynyt, aina se on käynyt juuri, kun ilmestyn. Merkillistä, miten erilaisia schäferit voivat olla luonteeltaan. Ei pidä paikkaansa, että ne olisivat juroja yhden ihmisen koiria. Esim. tämä Pinja on varsin sosiaalinen ja hoitaa asiat niinkuin pitää. Mutta jos se on “on the duty”, ei sitä parane mennä kiusimaan, koska silloin sillä ei ole huumorintajua, ja se saattaa rähähtää. Jos se on kytkettynä, niin sitten se joutuu antamaan kiusaajilleen elämänsä löylytyksen. Kun schäferi on valmis silitettäväksi, se istuu jalanviereen, melkein kengän päällee ja antaa sitten silityskäskyn sormiaan napsauttamalla. Tai sitten se sanoo tunnussanan “flash”, johon silittäjän kuuluu vastata “thunder”.