JigSaw

Tänään olin menossa tankkaamaan tuohon lähinesteelle, kun huomasinkin, että sieltä olivat tankit kadonneet. Kun Jyväskylässä tankit keväällä katoaa, Prahassa ne vasta saapuvat. Niin on erilainen luonnon kierto. Täällä Keski-Suomessa hirvet syövät mustikoita ja Lapissa mustit syö hirven. Niin siellä nesteen pihassa oli kaikki myllätty, myymälä oli auki tosin. Sain sieltä iltajäätelön, joihin olen taas väliaikaisesti sortunut. Kun ei täksikään kesäksi saanut itseään ns. “rantakuntoon”, niin pääsi selvästi etiikka löystymään ruokien suhteen. Syön jopa etiikkakurkkuja ja etiikkamunia, puhumattakaan viiniäisen etiikkamunista ja niiden kanssa sitten hyttysellinen persiljaa. Niin siellä huoltoasemalla, -kirjoitin muuten “nesteen” pienellä, koska se riistää lompakoita ja saa yhtenään viettää rahapussin nimipäiviä. Niin, siellä huoltoasemalla oli ulkoseinässä kaksi klipsua ja yläpuolella teksti “kytke tähän”. Tekstiä ryyditti maanmainio scäferin kuva. Siitä pisteet asemalle ja voihan sen Nesteen edes kerran kirjoittaa isolla.

Kengurupaisti syrjäyttää tällähetkellä sanojen huvittavuusluokituksessa hevosnakit. Siis anteeksi vaan, hevosnakit, teidät on nyt hyllytetty. Kelpaa siellä piippuhyllyllä nakkien nyt virua sitten. Kengurupaistikotelossa oli takakannessa mm. kenguruhöystön valmistusohjeet. Kengurunliha on aika tummaa, sitä voi kai verrata väriskaalassa mustaksihakattuun hirveen. Hirvet syövät lisäksi mustia torvisieniä, minkä vuoksi ne maistuvatkin hieman musteelle. Torvisienet ovat vain pieni osa hirvien hyödyntämistä metsänantimista. Sienten lisäksi hirvien herkkuihin kuuluvat mm. hirvikiväärit, hirvikärpäset, hirvipeijaiset, hirviporukat, hirviaidat, hirvipillit, hirvikoirat ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä lehtien “tervetuloa hirvikeitolle”-ilmoitukset.

Ajattelin järjestää omat hirvijuhlat syksyllä. Koska meillä on maata jossain päin Enoa, silloinhan meillä on oikeus sen alueen hirviin ynnä rusakoihin. Laitan ilmoitukset paikallislehteen että “tervetuloa hirvijuhliin; tarjoilla lämmintä keitosta.” Sitten kun väki on koolla, tarjoilen valtavasta padasta herkullista Knorrin kanakeittoa ja siinä lämpimän liemen poristessa vien juhlaväen ihastelemaan rakentamassani aitauksessa käyskentelevää hirveä. Halukkaat saavat pientä nimellistä 10 euron maksua vastaan ruokkia hirveäni tuoreilla porkkanoilla ja mustikoilla.

Kun menin tuossa paripäivää sitten vakiokauppaani ostosretkelle, näin jotain, mikä pysäytti vimmaiset askeleeni siihen paikkaan. Pakastealtaassa oli kengurupaistia.! Muistaakseni se oli vielä ulkofilettä ja mikäs se on kengurun uloin osa; no häntäpä hyvinkin. Kengurun hinta oli 21.90/kg, joten voi olla , että kesällä on sitten kengurujuhlia tiedossa. Se vain kuulostaa niin veikeältä koko ajatus. “Otinpa sitten parit keguruvoikkarit evääksi ja hieman päärynämehua..”, “Kengurupaisti alkaa olla sopivan rapsakkaa, tulkaahan syömään!”, “Lähdin äidin luokse, -jääkaapissa on eiliset kenguruntähteet , jos on nälkä..”

Kengurupaisti pääsee ehdottomasti hauskojen elintarvikesanojeni varastoon, -sinne missä on jo “hevosnakki” ja “kuovinnokkamuusi”…..