JigSaw

Tajusin juuri äsken, että saksanpaimenkoira voisi hautoa linnunpoikasia valtavissa korvissaan. Varmaan sinne lompsaan mahtuisi ainakin puolitusinaa hyvänlaista kananmunaa. Viiriäisen munasia menisi varmaan sata. Ongelmia tulisi siinä vaiheessa, kun poikaset kuoriutuisivat ja lähtisivätkin lentämään väärään suuntaan. Mutta tällaista monikulttuurisuutta koirien ja lintujen välillä maassamme juuri tarvittaisiin.

Kerran kun menin keskustaan, siellä oli koirahulinat. Useita koiria oli kerääntynyt osoittamaan mieltään eläinten oikeuksien puolesta. Paikalle lipui poliisiauto, niinkuin kunnon hulinoihin lopulta tulla pitääkin. Ja kukas se tuli hulinoivia sättimään; no saksanpaimenkoira virkapuvussaan! Saikohan schäferparka Setä Tuomo -tittelin muiden koirien porukassa. Tuskin se ainakaan niiden kanssa enää samoille iltakupeille pääsi. Varmaan muiden poliisien kanssa sai siitä hyvästä kumota koiranruokaa sameasta tuopista unohtaakseen öitäpiinaavat verilöylyt.

Katselin äsken poliisi-tv:tä. Siinä näytettiin, kun juopunutta kyörättiin maijaan rappukäytävästä. Kun auton takaovi aukesi, mies katsoi sisään ja kysyi poliiseilta “no missäs susikoira on?”. Poliisi siihen, että “eikös se ole hyvä kun ei ole susikoira siellä. Voisi tulla aika hulinat vielä.” Jotkut siis vieläkin luulevat, että schäferit asuvat poliisiautojen takatiloissa. Hmm..siinä olisi taas yksi gradun paikka.

Ei voisi piirroshahmo enempää muistuttaa vanhaa, luokat lusinutta rantajätkää, venkulaa, joka sopeutuu vain betoniselliin. Hessu Ketussa tiivistyy juuri se hellittämätön kostonhimo yhdistettynä paranoidiseen sekoiluun, joka johtaa useammin kuin yleensä virkavallan väliintuloon. Hessu Kettu viljelee hehkulamppuja; toivoo, että ne itäisivät arvokkaiksi timanteiksi. Noh, eihän siinä mitään. Niin kauan asiat ovat hyvin, kunnes sukulaispojan, Hessu Hopon vierailu meinaa päättyä verilöylyyn. Hessu Kettu yrittää painaa toiseen Hessuun rassilla reiän, aivan kuin vanhoina pyttyvuosinaan ikään. On tainnut hiukka tiili puraista Hessu Kettua, on se piru niin vainoharhainen jannu.

Onpa ollut oikeasti virkeä päivä. Nukuin todella hyvin yöllä, mikä on harvinaista herkkua nykyään, se johtuu ainakin osittain keventyneestä ruokavaliosta. Pakko pudottaa painoa. Hessu Kettukin on laiha. Perustan ehkä Hessu Kettu-salaseuran ja sen päämajaksi tulee pieni punainen vaja Helsingin sataman joutomaan tapaisella alueella. Hessu Kettu varmaan olisi aikanaan viihtynyt siinä ympäristössä. Sinne se olisi tullut vetelehtimään päästyään taas vaihteeksi Nokalta tauolle, kiskonut lautakasojen välissä kesänajan karbonaattiaineita ja päätynyt sitten Sörkan lämpöön talveksi nokkimaan. Aikansa Hessu Kettu olisi pytyssä viihtynyt, sitten se olisi taas keksinyt jonkun järjettömän sauman, mennyt työlakkoon ja päätynyt taipeet auki Annekseen. Hessu Kettu on osa jo ehkä mennyttä kulttuuria ja siksi Ketulle tulisi perustaa ansaitsemansa säätiö.

Hessu Ketulla on myös velipuoli, Kettu Hessu. Hänestä ehkä enemmän seuraavalla kerralla..

..huokaus. Yrittänyt olen kirjoittaa vähän omaan varastoon, mutta tuskaa on. Tai eihän se omaan varastoon tietenkään mene omassa mielessä, vaan sen pitäisi olla heti kustannuskelpoista materiaalia. Mutta vaikea on kritiikkiä antaa omalle tekstilleen, kun ne tekstit ovat mitä sattuun; ei niissä ole päätä eikä häntää. Koiranhäntiä kyllä, -niin, kun jotain vain tekisi, että saisi vireyttä päähänsä. Ajattelu on vaikeaa, kun olen vielä aika tiukalla ruokavaliolla. Suorittamispakko on kokoajan päällä, helpommalla pääsisi, kun menisi ja tekisi. Niin, tekisi mitä…siinähän se onkin, kun ei nyt ole mitään asiaa varsinaisesti, mikä just pitäisi toimittaa, mutta olo on, kuin olisi jotain unehtanut. Lahjakin tuli ostettua kummipojalle…

Suolakuono on eräs eteläinen schäferlajike. Se viihtyy pääkaupunkiseudun taajama-alueella, lähinnä siellä, missä nopeasti etenevät autot nostattavat Mannerheimintien ylle sakean suolapilven. Schäfer saa elintärkeän elimistön suola-annoksensa tällätavoin. Riittävästä nesteytyksestä tulee huolehtia ja siihen schäfer on vuosituhansien saatossa kehittänyt valtavat, palmun lehtiä muistuttavat korvanlehtensä. Schäfer varastoi korviinsa mm. vettä ja tärkkelystä ja se voi ylittää valtameren pelkillä korviinsa varastoituneilla ravinteilla(plus kuonon suolakerrostumat).